Eipä tätä poitsua kohta enää voi kutsua suuren suurine luppakorvineen "My Boy Lollipopiksi". Korvat ovat muutaman päivän olleet vinksallaan mihin sattuu. Eilen toinen korva päätti pysyä pystyssä. Tänään ne ovat molemmat kohti taivasta - satunnaisesti. Pasosta tulee iso poika.
Olen ollut sitä mieltä, ettei ei yhtä koiraa tarvitse tarhata jos vaan pihaa riittää, kahden kohdalla mieli muuttui. Nyt voin tehdä pihajuttuja turvallisesti ilman että on huoli pennusta. Oikeasti se ei koskaan menekään kauas, korkeintaan talon rappusille vahtimaan. Tarha nyt kuitenkin on tuossa Vietervalssi-vainaan katosta hyödyntäen. Ei sada sisään, ja kauaskin näkee. Kun laittoin kaksi kuormalavaa päällekkäin , siihen vanhan sijauspatjan ja koko komeuden päälle maton niin a vot, nukkuma-alusta oli valmis. Toinen pitäisi vielä kyhätä. Mistähän löytäisi sopivan paksun patjan tai vastaavan alustaksi? Jos tylsyys iskee, onhan noita klapeja tuossa pinossa:)
Suru alkaa hellittää. Olen lukenut naurusta kippurassa pentueen kahden tytön, Kiran ja Hukan kuulumisia heidän blogeistaan.
Pason paino on 13,3 kg. Sormet syyhyävät ulos kameran kanssa. Tänään opettelen ottamaan liikekuvia uudella Canonin EOS 7Deelläni. Kokeilen 70-200 opskua. Nyt pitäisi valovoimankin riittää, 2,8 nääs!
No comments:
Post a Comment