English text between pics. Click the pics for bigger and better quality
Klikkaa kuvat suuremmiksi ja parempilaatuisiksi
Boogie tuli kotiin.
Sain loppukesästä tiedon Rajavartiolaitokselta että Boogie palautuisi kasvattajalle virkakoiraksi sopimattomana. Elokuussa oli edessä matka Parikkalaan, jossa Boogie odotti yksinään Rajavartiolaitoksen tarhassa. Siellä se oli ollut viimeiset kaksi kuukautta. Ei kuulemma ollut tarpeeksi virtaa työkoiraksi. Boogie otettiin tarhasta, ja se tunsi minut välittömästi - näin sanoi myös rajan Ari Raitanen kaverilleni. Kotimatka sujui hyvin muutamalla pissatauolla. Täällä kotona oli Magin ja Pason tarha puolitettu, sekä hankittu tonnilla lisää Jämpti-elementtejä, jotta molemmat tarhat olisivat riittävän suuret. Koirat tutustuivat toisiinsa omista tarhoistaan ja hännät viuhuivat. Emä kuulemma tuntee pentunsa noin neljään ikävuoteen saakka, mikäli se on hoitanut pentunsa hyvin. Magihan oli mitä mainioin emä ja tunsi heti poikansa. Entä nämä pojanklopit sitten. Molemmat olivat pylly pystyssä ja etutassut maassa hännät vispaten kutsumassa toisiaan heti leikkiin. Alussa päästin Magin ja Pason pihalle vapaaksi (näinhän ne pääasiassa ulkoilevat muutenkin pihalla). Paso ryntäsi heti Boogien tarhan luokse leikkiin kutsuun. Sama homma toisin päin. Boogie vapaaksi ja äiti sekä veli tarhaan. Boogie viiletti pitkin pihaa tutkien kaikki mahdolliset paikat ja mitäs sitten tapahtuikaan? Se meni tarhojen viereen pyytämään velipoikaa leikkiin. Boogie oli kuitenkin alussa epävarma siitä missä nyt mennään. Pian se tokeni. Ruoka on mahtava motivoija.
Boogie a little insecure if he can play with mom Magi
Boogie, Magi's son and Paso's brother was returned to me from Finnish Border Security in August. He was not tough enough for border security working. I took him home after building more pen with proper shelter. He has lived all his life in a pen outside, and he was in a pen in military zone when I fetched him. He immediately recognized me. They say that a dog remembers the breeder. So true. At home I held the pack separately for some days just to be on a safe side. Boogie was a bit insecure in the beginning, but mom Magi helped that situation by wagging her tail and recognizing her pup. They say that mom recognizes her pup if she herself has been a good mom. Magi was really good mom. Paso, Boogies brother, also recognized his Brother by wagging his tail furiously, and inviting the other GSD for a play.
First play with Magi in front
Halusin pitää Boogien itselläni, sillä se on ehdottomasti paras koira, joka minulla ikinä on ollut. Onhan se saanut vankan koulutuksen rajalla. Koulutuksesta en tosin välittänyt. Pääasia että koira saa olla rauhassa ja tutustua uuteen paikkaan ilman minkäänlaisia paineita. Minut se otti heti omaksi laumanjohtajakseen. Eipä täällä muita ihmisiä asukaan, joten helppo valinta. Sitäpaitsi minä olen se ruokinta-automaatti, jolla on vielä namejakin taskussa, ja pallo.
Boogie asked nicely for Paso's ball
Pojat tulivat loistavasti toimeen keskenään. Lujaa meni. Niin lujaa että Paso lopulta veti lipat kostealla nurmikolla reväyttäen olkavarren lihaksensa. Koira ontui melko pahasti joten se joutui kipulääkkeelle ja koppilepoon. Siitä se alkoi, koirien erilleen lenkittäminen. Jos olisi nuori, nätti ja hyväkuntoinen, mikä homma se olisi. Mutta nämä minun jalat, nämä jalat. Boogie oli muuttanut taloon sisälle neljän tarhayön jälkeen - ilman ongelmia.
Boogie telling Paso " I can learn you to track superly if you give me the ball"
Two brothers got along very very well. They had so much fun running free on my yard. Too much fun, with a result that Paso begun limping and finally screamed when sliding front legs spread on a wet lawn. So much for that fun. Paso had to be walked only in a leash and eat painkillers. So I walked three dogs separately every day . It was so hard with these bad legs of mine.
"Ask nicely and you get the ball"
Uusi oma koti löytyy
Omat tunteet mylläsivät vuoristorataa. Olin kiintynyt Boogieen. Kyllähän niitä kaiken maailman kyselijöitä koirasta oli, mutta yksi vaan loksahti heti kohdalleen - monestakin syystä. Boogie oli lähdössä uuteen kotiin Kuusankoskelle Janiinan hoiviin. Uusi omistaja puolisoineen oli vielä viikon lomamatkalla Kreetalla ja minä tein koko sen viikon surutyötä. Yhdessä vaiheessa olin jo perumassa kauppaa, kunnes älysin etten tällä iällä ja terveydellä todellakaan voi pitää kolmea koiraa, joista kaksi on urosta varustettuna melkoisilla vieteillä ja menohaluilla. Parempaa kotia Boogie ei voisikaan saada kun Janiinan luota. Mehän ollaan melkein "sukulaisia" jo Magin kautta muutenkin. En treenannut yhtään Boogieta, enkä käskyttänyt. Annoin sen vaan olla koira. Yhden poikkeuksen tein: oli ihan pakko tehdä pellolle jälki kun Boogien uudet omat ihmiset tulivat hakemaan koiraansa. Woihan Weljet mikä jäljestäjä!!! Pikkusen oli tarkkaa nenänkäyttöä!
Juu, tunnustan että otin pari kertaa pikku pätkän seuraamista. Ihan pikkuisen vaan. Ai tältä sen oikean vietti-ja tunnetilan pitää tuntua. Wau!
Stars were in right position, and Boogie was going to a new owner Janiina, my friend, whos former GSD had passed away few months earlier. I knew Janiina earlier already, since she also had her GSD from the same breeder as my Magi. When she and her husband came to see Boogie I knew he is going to get the best new home ever.
I did not train Boogie during those two and half weeks when he was here with me and my GSDs. I just let him be a dog. Well, we did heeling few times and Wow ! Now I know in what state of mind and drive a dog has to work, and how it feels. I also couldn't resist of making a track on a field just when the new owners came to get Boogie in their home. What a tracker!!! He almost plugged the field with his nose.
Many happy and joyful days with this gorgeous GSD for Janiina and her husband V-M !
Olen niin iloinen Boogien puolesta, että se saa elämänpituisen hyvän kodin Janiinan ja V-Mn luota !
No comments:
Post a Comment