Syvä anturahaava - Deep cut in Paso's paw

Please click the pics, you see them bigger and in much better quality 

English text between pics 

Tämmöinen jässikkä tämä Paso on. Avoin, tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa, vieraiden koirien kanssa, ja rakastaa kahta kissaani Urhoa ja Sylviä. Kissat taasen palvovat Pasoa. Jokailtainen episodi saunaterassilla on kissojen kehrääminen ja kiehnääminen Pasoa vasten. Ainoa asia, jossa kissat panevat hanttiin on tämän Paso Panssarivaunun rämähtäminen etutassuillaan terassin penkille - yleensä kissa alimmaisena. Sylvi antaa joskus tassusta (ilman esillä olevia kynsiä), ja Paso väistää kissaa kunnioittaen. Urho taasen heittäytyy selälleen hellittäväksi ja kehrää vieläkin äänekkäämmin. Juu, ei ole kuvia.

Jälkeä olemmekin ajaneet kesällä, vaihtelevalla menestyksellä. Joku klikki tässä nyt on, kun jälki ei oikein maistu. Mietintätauko.

Takapakkiakin tuli oikein olan takaa. Pasolla oli tollerikaveri kylässä leikkimässä, ja siinä tiimellyksessä Pasolle kävi vähän isompi haaveri. Ensin pikkupoika ontui oikeaa takajalkaa, ja sen jälkeen olikin pihakäytävät ja pihakivetys täynnä verta. Syvä anturahaava. Yritin soittaa paikallisille eläinlääkäreille tehtyäni ensiapusiteen anturaan, joka suorastaan lorisi verta. Onneksi Univet, Espoon eläinsairaala otti meidät vastaan vielä hieman ennen iltakahdeksaa. Haava olikin melkoisen syvä, melkein 2 senttiä ja koko anturan pituinen palkeenkielineen. Kuusi tikkiä paikkaamiseen tarvittiin. Voihan kehveli. Tämä oli paljon pahempi, kuin äiti Magin anturahaava aikoinaan. Siteenvaihdoissa tämä Paso Sukkajalka oli todella mallipotilas heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Jalka ei värähtänytkään, vaikka jouduin kaivamaan haavasta kipsivanua, joka varmaankin sattui. Pikkupoika ilmensi kipuaan ainoastaan kuolaamalla sohvan tyynyn vesilätäköksi. Viikon sisällä haava on erittänyt jonkin verran, joten siirryin suosiolla kolme kertaa päivässä tapahtuvaan suihkutukseen, ja kevyeen siteeseen, jotta haava saa ilmaa. Reippaasti SukkajalkaPaso livahtaa suihkutukseen kun pyydän. Sen jälkeen loikka sohvalle siteenvaihtoon, ja haavan tarkistukseen. Reipas poika. Pää vaan ei tahdo kestää tätä riehumattomuutta ja lenkkeilemättömyyttä ja..ja..ja... Nätisti poitsu kuitenkin pitää sukkaa jalassaan ja ulkona saapasta. Saapas oli huono ulkoilujalkine kun toppaukset otettiin jalasta vähemmälle - lonksui joka puolelle.  Sen jälkeen siirryin lasten kurarukkasiin, jotka ovat parempi vaihtoehto haavan kuivana pitämiseen. Kurarukkaset kastuvat kyllä pienestäkin heinikossa asioimisesta myös sisältä. Ei ihme että lapsillakin on koko ajan flunssaa, sillä märät ne pikku kätösetkin taatusti ovat. Tämä potilas on kyllä siinä suhteessa helppo hoidettava ettei tarvitse pitää sitä hirveää muovitötteröä päässä, sillä koira jättää sukkajalan rauhaan ihan suosiolla.

Aluksi luulin että haava oli tullut terävästä sepelistä. Siitä rikospaikkatutkinta näytti haaverin alkaneen. Vaan ei, syyllinen olikin sepelin seassa ollut partakoneen terän terävyysasteen omannut joku ikivanha luunsiru. Luu oli aivan kulmahampaan muotoinen ja molemmat reunat todella terävät. Mistä lienee tullut ja koska? Luulen että syylliset ovat joko pihalla temmeltävä harakkaparvi, tai yölliset supit tai ketut. 

Antibioottikuuri vaikuttaa nenän hajuaistiin, joten jälki on tauolla, kunnes tämä SaapasjalkaÖrri on terve. Örri? Juu, Pasollaon hauska tapa kulkea pallo, tai minun kenkä suussaan ja öristä : ÖÖÖÖÖÖÖÖRRR. Tämän se tekee aina kun tulen ovesta sisään kauppareissulta, tai kun se muuten on oikein mielissään. 

I'm very happy that my Paso Boy is very well socialized towards all people and other dogs. He loves to play with my friends dogs and that's when the accident happened - during a play with full speed. Paso started to limp, and the there was blood all over on my yard. His paw got very nasty and deep cut. So deep that it needed stitches. I personally don't panic of blood, or other injuries after being taking pics, holding guts, and helping vets few times in operation rooms. 
Luckily one vet was still open a little before 8 pm. After having made an emerge bandage I drove 40 minutes to Espoo animal hospital. The wound was really deep and long. It needed stitches, 6 altogether. Goodbye tracking for a while. 

This Rubber-boot Paso is very brave patient. He did not move his right hind leg not even an inch when I changed the bandage first time. That must have hurt a lot since I had to pick cotton pieces from the wound. He only drooled a pond on my couch. Luckily he has left the bandage alone so that I didn't have to put that horrible plastic collar on him at all. The wound is a bit infected in spite of antibiotics. I spool it with shower three times a day, and Paso goes to shower on command. He also stays still under the procedure. Brave boy. Outside I use children' s rubber glowers to keep the bandage dry.  The expensive rubber boot bought from vet was handy only in the beginning, when the bandage was thicker and bigger. My crime scene investigation found the cause of the wound after few days:  an old razor sharp piece of bone. At first I thought that guilty was a piece of gravel, because the blood spots started from one piece. After two days I found the bone. How it came to my yard is mystery. Maybe some birds bought it, of foxes or raccoon - who knows. The main thing is that Paso comes well and we go tracking on a field before winter arrives. 

Paso has also his special routines with my two cats. Cats live in another house but come on my sauna terrace every evening. Paso just loves the purring cats. They show their affection towards my GSD in every possible way, purring more and more loud. The other cat Urho even lays on his back when Paso sniffs and licks his belly quite gently. The other routine he has,  is to take a ball, or my shoe, or whatever into his mouth and growling when I come home from front door or if he is otherwise very pleased. The sound comes very deeply : OOOOOOORRRRRR.